Suomen maaseudun tytöille opetettiin ”naiskäsitöitä” ja pojille ”poikain käsitöitä” eli veistoa.
Koulukäsityöllä on Suomessa pitkät perinteet. Kun yli 150 vuotta sitten (1866) perustettiin kansakouluja, käsityö otettiin yhdeksi oppiaineeksi. Suomessa oli juuri koettu nälkävuodet, ja kansakoululla haluttiin sivistää koko kansa. Varsinkin köyhästä väestöstä eli rahvaasta piti kitkeä henkinen ja taloudellinen köyhyys. 1800-luvulla Suomi oli vahvasti jakautunut paitsi maalaisiin ja kaupunkilaisiin myös varakkaampaan kouluttautuneeseen väestöön ja työväestöön.
Alussa käsityönopetuksen tavoitteena oli yleisen kätevyyden lisääminen. Sen ajan maaseudun arkeen käsityö kuului vielä olennaisena osana. Kaikki mitä kotona tarvittiin, tehtiin itse käsityönä. Vuonna 1892 harmiteltiin sitä, että äidit vaikuttivat tyttöjen koulukäsitöihin, koska käsityömateriaalit tuotiin kotoa ja kodin tarpeet määräsivät, mitä neulottiin tai ommeltiin. Sen sijaan kaupunkien kansakouluissa käsityö ei ollut pakollinen oppiaine, eikä sitä ollut kaikissa maalaiskansakouluissakaan.
Kansan sivistämisessä ensimmäinen keino oli käsityön opetus. Sen katsottiin kasvattavan lapsia mm. järjestykseen, puhtauteen, säästäväisyyteen, tarkkuuteen, kärsivällisyyteen ja ahkeruuteen. Koulukäsitöinä valmistettiin ensi sijassa kodin tarve-esineitä, kuten kirvesvarsia, suola-astioita, uistinkeloja, kauhoja, kukkakeppejä, sukkia, lapasia, esiliinoja, pyyhkeitä ja paitoja sekä paperipujotus- ja ompeluharjoituksia.
Toinen rahvaan sivistämisen keino oli liikunnasta huolehtiminen. Voimistelun ja sotilaallisten harjoitusten lisäksi myös poikien käsitöissä etuna oli terveellinen ruumiillinen liike esimerkiksi höylätessä. Korostettiin oikeanlaisten työasentojen, liikkeiden, sotilaallisen kurin ja täsmällisyyden merkitystä. Kätevyyden katsottiin perustuvan lihastottumukseen, silmän tarkkuuteen sekä käytännölliseen älyyn. Veiston opettajina saattoi toimia entisiä sotilaita.
Tyttöjen käsitöitä pidettiin epäterveellisinä, koska ne pakottivat istuvaan ja kumaraan asentoon. Tekstiilikäsityöt kehittivät kyllä keveitä otteita ja sormenpäitä, mutta eivät harjoittaneet käden ja ranteen tai käsivarsien lihaksia. Tyttöjen käsitöiden etuna pidettiin sitä, että niillä oli käytännön merkitystä, koska tytöt saattoivat valmistaa itselleen vaatteita
ja asusteita. Ompelutyöt eivät myöskään vaatineet erityistä tilaa tai työvälineitä, toisin kuin veisto höyläpenkkeineen.
Kolmas sivistävä tekijä oli teknillinen kasvatus. Lapsia opetettiin käsityössä kaikenlaisten työkalujen käyttöön. Poikien käsityönopetuksen tavoitteena oli tutustua tavallisimpiin raaka-aineisiin ja työkaluihin, tottua niiden käyttöön ja hoitoon sekä oikeiden työtapojen valintaan.
Vuonna 1912 käsityön opetusta pohtineen komitean mielestä käsityön opetuksen tuli tähdätä monipuolisen kätevyyden saavuttamiseen, joka tarkoitti kykyä huomata asiat, rohkeutta tarttua niihin ja kestävyyttä suorittaa ne loppuun. Tämä varmaan pätee nykyisinkin: on tärkeää huomata jokin tekemistä vaativa asia, ryhtyä toimeen ja sitkeästi tehdä se valmiiksi.
Kuva: Suomen käsityön museo
Kuva: Suomen käsityön museo
Tehtäviä
ILMAOMPELU (vrt. ilmakitaran soitto)
Kokeile tehdä teatraalisesti isoja käsinompeluliikkeitä. Laita ensin lanka neulan silmään.
Sitten tee solmu langanpäähän. Seuraavaksi pistä neula kankaan läpi ja vedä neula viemällä käsi kauas olkapään yli. Toista tätä. Opettaja voi sanoillaan tahdittaa ompelun rytmiä.
Ompelemisen liikkeitä ja rytmiä harjoitellaan. Piirros Alli Kallioniemen vuonna 1948 julkaisemasta teoksesta Käsityönopetus Merkitys – tarkoitus – metodi. Helsingin Käsityöopettajaopiston julkaisuja 2. Porvoo.
ILMAHÖYLÄYS (vrt. ilmakitaran soitto)
Asetu pulpettia vasten haara-asentoon, niin että sinulla on vasen jalka edessä ja oikea jalka takana. Ota vasemmalla kädellä kiinni pitkän kuvitteellisen höylän etuosasta ja oikealla kädellä höylän kahvasta. Opettaja sanoo: ”Nyt höyläystä!” ja sinä höyläät opettajan määräämän tahdin mukaan. Siten opettaja sanoo: ”Höyläys seis!”
MUSTEKYNÄN PYYHIN
Tee mustekynän pyyhin, joka on ollut ennen vanhaan ensimmäinen koulukäsityö.
Voit käyttää sitä siveltimen pyyhkimenä.
- Leikkaa pyöreitä tilkkuja esim. puuvillaisista kankaista maalarinteippirullaa kaavana käyttäen.
- Ompele jokaisen ympyrätilkun reunoihin pykäpistoja.
- Laita tilkut päällekkäin ja ompele keskelle nappi, niin että pistot menevät kaikkien tilkkujen läpi.
“Ensimmäinen koulukäsityöni kansakoulussa syksyllä 1960 oli mustekynän pyyhin. Erivärisiä, samankokoisia, pyöreiksi leikattuja kangaspaloja laitettiin päällekkäin n. 5–8 ja niitä piti yhdessä keskelle ommeltu nappi. Pyyhin oli tarpeellinen, koska aineet kirjoitettiin ensin lyijykynällä ja korjausten jälkeen mustepulloon kastetulla mustekynällä, jossa oli puuvarsi ja irrotettava terä. Käytön jälkeen mustekynä pyyhittiin kuivaksi itse tehtyyn pyyhkimeen.”
Riitta
MAKKARATIKUN VUOLEMINEN
Ennen vanhaan vuolemista harjoiteltiin tekemällä äidin kukille kukkakeppi. Sama idea on makkaratikun vuolemisessa. Kokeile tikun vuolemista alla olevien ohjeiden mukaan. Muista lukea turvallisuusohjeet ennen työhön ryhtymistä.
- Ota puukko ja pitkä kapea oksa. Vuole puun kuoret pois oksaa pitkin, puun syiden suuntaisesti. Muotoile toinen pää teräväksi vuolemalla puuta pois ohuina lastuina.
- Mieti turvallisuus puukon kanssa:
istu alas, veistele itsestä poispäin, huomioi ettei muita ole lähellä.
Lapsi voi harjoitella vuolemista aikuisen opastuksella tavallisella kuorimaveitsellä.
Ohjeen alkuperäisversio ja turvallisuusohjeita:
Luontohaaste: Veistele ja vuole – LUONTOHAASTE
Lisämateriaali
Lisätkää opettajan johdolla luokkanne tekemiä käsitöitä Suomen käsityön museon koulukäsityösivuille. Sivuston avulla kootaan koulukäsitöiden historiaa.
https://koulukasityot.muistele.fi/opettajille/
