Miten näyttely tehdään?



Päkä on saanut tähän mennessä runsaasti tietoa museosta, mutta vielä on paljon kysyttävää ja ihmeteltävää. Museo on paikka, jossa on paljon erilaisia esineitä, esineet muodostavat museokokoelman. Kokoelman esineet huolletaan ja konservoidaan, jonka jälkeen osa niistä valitaan näyttelyyn.






Huhhuh, olipas se esineen matka tosipitkä ja mutkikas, kun esine kävi siellä huollossakin! Ihmettelen vaan, miks just nää mun mummoni lapaset on päässy esille näyttelyyn, eikä ne jääny sinne säilytykseen.






Esineiden valinta näyttelyyn onkin oikea valintojen viidakko ja valinnat on perusteltava hyvin. Ensin valitaan, mitä otetaan museon kokoelmiin ja sitten, mitä valitaan näyttelyyn.

Tallensimme mummosi punaiset lapaset museon kokoelmiin, sillä ne kuvaavat hyvin hänen asuinpaikkakuntansa käsityöperinnettä, eikä meillä ollut vielä samankaltaisia.




Hei, miten toi näyttely on sitten noin hieno ja upee?






Usko pois, se ei ole helppoa! Se vaatii paljon työtä. Näyttelyä suunniteltaessa museon työntekijät lukevat paljon kirjoja ja etsivät näyttelyn aiheesta tietoa eri paikoista. Tietoa kertyy todella paljon ja siitä vain osa näkyy lopullisessa näyttelyssä.




Kuulostaa jännältä! Voitko kertoo lisää siitä näyttelyn teosta?





Minäpä kerron ja näytän sinulle muutaman kuvan LÄHTIKÖ LAPASESTA – näyttelyn tekemisestä.



Lähtikö lapasesta?


Lähtikö lapasesta?




1. Näyttelyä tehdään monta vuotta.

Lähtikö lapasesta?




2. Kohderyhmän selvittyä luodaan näyttelyn juoni.

Lähtikö lapasesta?




3. Näyttelyn tekeminen vaatii karsimista, eikä yhteentörmäyksiltä voi välttyä.

Lähtikö lapasesta?




4. Näyttelyn rakentamisvaihe on kiireisintä aikaa.

Lähtikö lapasesta?




5. Näyttelyn avajaisissa jännitetään, ovatko näyttelykutsut ehtineet ajoissa perille.

Lähtikö lapasesta?




6. Näyttelyn on näytettävä yhtä hyvältä näyttelyn alussa ja lopussa.

Lähtikö lapasesta?




7. Näyttelyn purkamisen jälkeen on aika purkautua ja alkaa suunnittelemaan uutta näyttelyä.

Näyttelyn tekeminen




Näyttelyn tekeminen


Näyttelyn tekeminen vie aikaa ja se vaatii tarkkaa etukäteissuunnittelua, jotta jokainen vaihe tulisi tehtyä ajallaan. Näyttelyn tekemisestä voidaan erottaa neljä vaihetta: suunnitteluvaihe, tuotantovaihe, toimintavaihe ja arviointivaihe.


Suunnitteluvaihe


Suunnitteluvaiheessa mietitään, mikä on näyttelyn aihe ja mikä on sen tavoite ja miten näyttely sopii museon näyttelyohjelmaan. Mitä näyttelyllä halutaan kertoa ja kenelle näyttely on tarkoitettu? Missä tilassa näyttely on ja milloin se on avoinna yleisölle? Paljonko näyttelyn tekemiseen on käytettävissä aikaa, rahaa, henkilöitä ja mitkä tilat ovat käytettävissä näyttelyn tekemiseen?

Museon näyttelyitä tehdään työryhmissä. Työryhmään voi kuulua museonjohtaja, näyttelyintendentti, kokoelma-amanuenssi, tutkija, konservaattori, museolehtori, tiedottaja ja museomestari. Museon ulkopuolisia asiantuntijoita voivat olla tutkija, näyttelyarkkitehti ja graafikko.

Suunnitteluvaiheessa on tärkeää miettiä, mikä on näyttelyn kohderyhmä. Jos näyttely suunnataan esimerkiksi nuorille, on muistettava, etteivät samat asiat kiinnosta kaikkia nuoria. Jos taas näyttely tehdään lapsille, mietitään mitä näyttely antaa lasten vanhemmille ja isovanhemmille. Mahtuuko isoisän rollaattori tai pikkuveljen lastenrattaat liikkumaan näyttelytiloissa?

Kohderyhmän selvittyä luodaan näyttelyn juoni. Kaikki näyttelyt vaativat tutkimusta näyttelyn aiheeseen liittyvien esineiden, kuvien ja muun materiaalin olemassaolosta ja kunnosta. Suunnitteluvaiheessa luetaan aiheesta tehtyjä kirjoja, tutkimuksia ja tutustutaan aiheesta tehtyihin näyttelyihin.


Tuotantovaihe


Tuotantovaihe on kaikkein aktiivisin vaihe näyttelyn teossa. Kun näyttelyn peruslinjat on selvitetty, laaditaan käsikirjoitus ja suunnitellaan näyttelyrakenteet ja luonnostellaan eri elementit paikoilleen: vitriinit, esineet, tekstit, kuvat ja äänet. Kätevä museomestari usein toteuttaa näyttelyn rakenteet: erilaiset seinämät, vitriinit ja jalustat.

Tuotantovaiheessa kirjoitetaan tekstejä ja niitä hiotaan ja hiotaan sekä käännetään eri kielille. Päätetään, mitä teksteistä laitetaan mihinkin: näyttelyluetteloon, -julkaisuun, esineteksteihin, kuvateksteihin, näyttelytilan seinille ja tiedotteeseen. Näyttelytilassa olevien tekstien pitää olla helposti ymmärrettäviä ja riittävän suurikokoisilla kirjaimilla.

Näyttelyn rakentaminen vaatii karsimista, yksinkertaistamista ja yleistämistä. Kaikkea ei voida esittää näyttelyssä. Aiheesta voidaan julkaista kirja. Näyttelyn yhteyteen järjestetään esimerkiksi keskustelutilaisuuksia, opastuksia, luentoja, työnäytöksiä ja työpajoja.

Jotta näyttelyyn saadaan paljon näyttelystä kiinnostuneita, on siitä tiedotettava. Museoissa näyttelyiden aiheet ja nimet ovat tiedossa monta vuotta ennen kuin ne avautuvat yleisölle. Näyttelystä tiedotetaan etukäteen esimerkiksi lehdissä ja esitteissä sekä www-sivuilla. Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa ja siksi olisi tärkeää saada heti kuvia tulevasta näyttelystä, vaikka sitä ei ole vielä olemassakaan.

Näyttelyrakentamisvaihe on kiireistä aikaa; siksi on tärkeää, että kaikki tarvittava on tehty etukäteen. Museoesineiden kanssa ei saa juosta eikä hätiköidä, jottei esimerkiksi vanha ja hauras posliiniesine putoa käsistä ja rikkoudu. Koko ajan on oltava huolellinen, vaikka tuntuu, että monta asiaa pitäisi tehdä yhtä aikaa.


Toimintavaihe


Näyttelyn valmistuttua pidetään yleensä avajaiset ja sinne toivotaan tulevan paljon ihmisiä. Toimintavaiheeseen kuuluvat muun muassa näyttelyn ja yleisön turvallisuudesta huolehtiminen, lipunmyynti ja kävijäpalautteen kerääminen. Näyttelyyn järjestetään opastuksia ja muita oheistapahtumia. Näyttelystä ja erityisesti siihen kuuluvasta tekniikasta on pidettävä huolta koko ajan. Vitriinien lasit ja muut pinnat on puhdistettava säännöllisesti pölystä, jotta näyttely näyttää yhtä hyvältä näyttelyn ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä.

Koko näyttelyn tekemisestä yleisölle näkyy vain näyttelyn toimintavaihe. Näyttelyssä kävijästä museossa on rauhallista ja hiljaista, mutta se on vain näennäistä. Museossa on samanaikaisesti monta näyttelyvaihetta päällekkäin: uusia näyttelyitä ideoidaan, tuleviin näyttelyihin etsitään kuumeisesti taustamateriaalia sekä tutkitaan esineitä ja seuraavaan näyttelyyn tehdään rakenteita ja samanaikaisesti pidetään huolta parhaillaan esillä olevasta näyttelystä. Edellinen näyttely on juuri päättynyt ja sitä arvioidaan yhdessä, miten se onnistui. Kiinnostiko se yleisöä, miten näyttelyn tekniikka toimi ja mitä uutta tietoa näyttelyn aiheesta karttui museon arkistoon?  


Arviointivaihe


Näyttelyn päätyttyä näyttely puretaan. Konservaattori tarkistaa näyttelyesineiden kunnon. Sen jälkeen esineet pakataan huolella joko meneväksi seuraavaan näyttelypaikkaan tai esineet palautetaan museon kokoelmien säilytystiloihin. Jos esineitä on lainattu muista museoista tai yksityisiltä ihmisiltä, ne palautetaan lainaajille, kunhan ensin on sovittu turvallisista kuljetuksista.

Näyttelytilat siivotaan ja kunnostetaan seuraavaa näyttelyä varten. Näyttelytiloja voidaan maalata erivärisiksi, jotta seuraavan näyttelyn aihe ja rakenteet palvelevat samaa asiaa. Jos näyttely on suunnattu lapsille, on näyttelyssä todennäköisesti iloisia värejä ja näyttelyesineet on sijoiteltu lasten katselukorkeudelle.

Näyttelyn päätyttyä arvioidaan koko näyttelyprosessia. Miten näyttelyn suunnittelu ja toteutus onnistui, saavuttiko näyttely tavoitteensa ja mitä kehitettävää museolla on eri näyttelyteon vaiheissa? Aina riittää uutta opittavaa ja aina keksitään uusia ratkaisuja, miten näyttelyesineitä esitellään.

Arviointia varten palautetta kerätään niin näyttelyssä kävijöiltä kuin myös näyttelyn tekijöiltä ja näyttelyn valvojilta. Palautetta voidaan kerätä kyselyiden, haastattelujen ja havaintojen avulla. Saatu tieto kerätään yhteen ja loppuraportista voidaan myöhemminkin tarkistaa, miten onnistuttiin näyttelyn tavoitteissa, miten järjestelyt sujuivat, miten näyttelyn sisältö puhutteli, pysyttiinkö aikataulussa ja talousarviossa.

Kävijämäärät on yksi mittari millä näyttelyiden onnistumista mitataan. Näyttelyistä halutaan tehdä mahdollisimman kiinnostavia, jotta niissä kävisi paljon ihmisiä.






Tehtävää



Museossa työskennellään työryhmissä. Muodostakaa kolme työryhmää ja ottakaa seuraavasta kolmesta tehtävästä yksi kullekin ryhmälle.

Näyttelytekstitiimi

Lukekaa teksti neulelapasten historiasta ja tiivistäkää teksti 12 riviin. Kirjoittakaa mielenkiintoinennäyttelyteksti Villalapas-näyttelyyn!.

Kuvatekstitiimi

Laatikaa oheiseen kuvaan mielenkiintoinen kuvateksti. Kuva on otettu monta kymmentä vuotta sitten. Kuvassa päiväkodin lapsilla on lapasia käsissään.

Esinetekstitiimi

Tuokaa kouluun lapaset ja valitkaa, mitkä lapaset pääsevät näyttelyyn. Perustelkaa miksi vain nämä lapaset pääsevät näyttelyyn. Kirjoittakaa valituista lapasista koskettava tarina näyttelyyn lapasten viereen. Siinä voisi olla tietoa lapasten tekijästä, käyttäjästä ja tekotavasta sekä siitä, milloin ne on tehty.



Museossa tieto löytyy useimmiten näyttelyteksteistä, jotka ovat sijoitettu esineiden läheisyyteen, seinille tai näyttelyluetteloon.



Seuraava osio: Mitä muuta museossa tapahtuu?