Mitä museossa tehdään?



Päkä näkee miehen, joka kantaa tikapuita ja työkalupakkia. Uteliaisuus voittaa ja Päkä päättää selvittää, mistä on kysymys.





Kuka sää oot ja mitä sää säädät, kun sulla on noi tikapuut? Aiotko sää kiivetä taivaaseen?






Moi, Päkä! Olen museomestari täällä Suomen käsityön museossa.






Museomestari rakentaa näyttelyiden rakenteita, järjestää esineiden kuljetuksia sekä huolehtii museotilojen kunnosta.

Mihin oot menossa? Aiotko rakentaa jotakin, kun sulla on työkaluja mukana?






En tällä kertaa, vaan menen vaihtamaan lamppua perusnäyttelyn vitriiniin.





Hei Päkä! Lähdetäänkö museomestarin mukaan ihmettelemään perusnäyttelyä?




Joo, lähdetään vaan! Mutta mikä ihmeen perusnäyttely ja mikä ihmeen vitriini




Perusnäyttely esittelee museokävijälle millaisesta museosta on kyse eli millaisia esineitä museoon on kerätty ennen ja nyt. Museoissa on myös vaihtuvia näyttelyitä, jotka nimensä mukaisesti vaihtuvat usein ja ne käsittelevät erilaisia teemoja.
Ilman vitriinejä esineet pölyyntyisivät, likaantuisivat ja kuluisivat rikki hyvin nopeasti. Koska esineet ovat arkoja valolle, on museoiden näyttelyissä usein aika vähän valoa ja valot ovat vain vitriineissä. Kirkas valo ja sen sisältämä lämpösäteily sekä ihmissilmälle näkymätön ultraviolettisäteily haalistavat ja tuhoavat hyvin nopeasti hauraita ja vanhoja materiaaleja. Valon määrää ja laatua tarkkaillaan ultravioletti- ja luksimittareilla. Valokuvaaminen on useissa museoissa kielletty, sillä salamavalo voi vaurioittaa esineitä.



Museoihin on kerätty paljon esineitä ja osa niistä on päässyt näyttelyyn, joka on esillä monta vuotta. Tällaista pitkäaikaista näyttelyä kutsutaan perusnäyttelyksi.







Päkä lähtee museolehtorin kanssa perusnäyttelyyn. Perusnäyttely saa Päkän villat suorastaan pystyyn.



MÄÄ olen ihan äimänkäkenä, kun täällä on noin hienoja kaappeja ja esineitä! Mua myös vähän jännittää, kun on niin hämärää. Miksi vain noissa kaapeissa on valot?






Hyvin hoksattu! Museoiden näyttelyissä esineet laitetaan yleensä lasiseinäisiin kaappeihin eli vitriineihin, niissä esineet ovat hyvin suojassa eikä niitä pääse koskemaan.




Miksi ihmeessä täällä museossa on näitä esineitä ja niin monenlaisia?






Museotyön perusta on museon kokoelmat. Me täällä käsityön museossa keräämme kaikkea käsityöhön liittyvää: esineitä, valokuvia, kirjoja, kirjeitä, tarinoita ja paljon muuta. Me keräämme muistiin, mitä on ennen käsityönä tehty ja mitä tehdään nyt.



Kokoelmat ovat museoiden keräämiä ja tallentamia esineitä, taideteoksia, kuvia ja luonnontieteellisiä näytteitä. Kaikki esineet, taideteokset, kuvat ja näytteet eivät tietenkään mahdu yhtä aikaa esille näyttelyihin, vaan suurin osa on tallennettuina säilytystiloihin. Museot myös lainaavat omista kokoelmistaan esineitä ja teoksia toisten museoiden näyttelyihin.

No, emmää kyllä täällä pimeässä nää mitään tarinoita tai kirjeitä!






Kirjeitä ja tarinoita säilytetään museon arkistossa. Siellä säilytetään vanhoja mallipiirustuksia, käsityöohjeita ja lehtileikkeitä. Arkistosta huolehtii arkistoamanuenssi ja hän joutuu päivittäin miettimään, mikä on tärkeää ja säilyttämisen arvoista.



Arkisto sisältää omiin kokoelmiin ja lahjoituksiin liittyviä asiakirjoja sekä luetteloita. Suomen käsityön museon arkistosta löytyy muun muassa väri- ja lankamalleja, piirroksia, ohjeita, kaavoja ja käsityöaiheisia lehtileikkeitä. Museolla on myös valokuva-arkisto ja käsikirjasto. Erikseen on myös kuva-arkisto.
Arkistoamanuenssi huolehtii käsityöaiheisen arkistoaineiston säilyttämisestä. Hän pitää museon kirjaston järjestyksessä sekä vastaa käsityöhön liittyviin kysymyksiin.


Mistä nää kaikki esineet on ostettu?






Joitakin on ostettu, mutta suurin osa esineistä on saatu ja saadaan lahjoituksina.




Eli… Siis… Tuota… Ymmärsinkö oikein, voinko määkin antaa hienot villalapaseni tänne museoon, jos haluaisin?






Periaatteessa jokainen voi lahjoittaa esineitä museon kokoelmiin. Meidän tehtävämme on miettiä, tarvitseeko museo kokoelmiinsa lisää esimerkiksi villalapasia.

Tulehan Päkä katsomaan, meillä museossa nimittäin on jo villalapasia ja osa niistä on esillä täällä perusnäyttelyn vitriinissä.




Vähänkö siistiä! Nuo yhdet on ihan samanlaiset kuin nää mun lapaset. Voiskohan sen saada jostain selville, kukakohan ne on tänne lahjoittanut?





Kyllä toki, sen voi saada selville! Meillä museossa on paljon tietoa lähes kaikista esineistä. Käydäänpä kokoelma-amanuenssilta kysymässä, kuinka juuri nuo lapaset ovat päässeet museoon ja tuonne vitriiniin.

Selvitetään mikä on esineen matka museoon.



Kokoelma-amanuenssi vastaa ja huolehtii museon kokoelmista. Hän vastaanottaa ja luetteloi esineitä sekä toimittaa niitä tarvittaessa esim. näyttelyihin.



Museolehtori katsoo näyttelyluettelosta lapasten luettelointinumeron. Päkä ja museolehtori saapuvat kokoelma-amanuenssin huoneeseen ja luettelointinumeron kuultuaan amanuenssi naputtelee tietokonetta ja pyytää Päkän katsomaan tietokoneen ruudulta lapasten luettelointitietoja ja Päkä mykistyy.




Täällä lukee näin:


Lapaset on valmistettu punaisesta itsevärjätystä villalangasta. Värjäysaineena on käytetty kokenillin kirvoista saatavaa punaista väriä, koska lankojen kotivärjäys tuli taas muotiin 1920-luvun tienoilla.

ValmistajaPartituuri Laukipää syntynyt vuonna 1882 epämääräisissä olosuhteissa jossain päin Suomenmaata, on neulonut nämä lapaset tyttärelleen jouluna vuonna 1924. Hän oli oppinut neulomistaidon mummoltaan. Jo pienenä tyttösenä ollessaan lehmiä paimentamassa Suovankylän Isoniityllä hän neuloi lapaset koko perheelle, niin taitava hän on kuulemma ollut.

Lahjoittaja Hilta Pässinpää, joka on syntynyt Heinäjoella 1942 Latvalan kylässä kertoo saaneensa lapaset ukiltaan 1960-vuoden lopulla. Ukki oli nimeltään Eetvartti Laukipää syntynyt Venäjän puolella Kintismässä hyvin köyhiin oloihin. Mummu oli jo vainaa siihen aikaan. Mutta hän oli halunnut, että nämä lapaset kulkevat suvussa, koska niissä oli Heinäjoelle tyypillinen malli: vain yksi peukalo kummassakin lapasessa ja selkämyksessä tuommoiset pullaleetan (palmikot, luetteloijan huomautus) näköiset kuviot.

Sitten kävi niin surullisesti, että tämä tytär, (en muista edes nimeä) kuoli tuberkuloosiin eikä ehtinyt käyttää näitä lapasia ja niin ne joutuivat lahjottajan lapsille. Lahjoittajan Väkä-poika, oikein vilkas poika oli niihin erityisesti mieltynyt. Olipa hän kerran härnännyt koiraakin lapasilla, niin että niistä oli vähällä tulla yhtä silppua. Viimeiset ajat lapaset olleet lahjoittajan piirongin laatikossa. Hän epäilee ettei jälkipolvi arvosta vanhan mumman käsityötaitoja, joten hän haluaa lahjoittaa nämä lapaset museolle.




Sitten tässä vielä kuvaillaan tarkasti, miten nämä lapaset on tehty.



Vautsi, sehän on mun mummo, joka on ne lapaset lahjottanut! Ei voi olla totta! Mistä sää oot saanut tuon kaiken selville?






Minäpä kerron sinulle seuraavaksi yksityiskohtaisesti esineen matkasta museoon.

Esineen matka museoon


Esineen matka museoon





Päkä pääsee seuraamaan esineen matkaa museoon.

Voi selata kuvasarjaa vasemman alareunan nuolipainikkeiden avulla...

Esineen matka museoon



1. Lahjoittaja tuo esineen museoon.

Esineen matka museoon



2. Kokoelma-amanuenssi tarkastelee esinettä. Siitä täytetään vastaanottolomake, jonka lahjoittaja ja vastaanottaja allekirjoittavat.

Esineen matka museoon



3. Esine kirjataan museon diaarioon eli päiväkirjaan ja esine saa päänumeron.

Esineen matka museoon



4. Esine pakastetaan ja puhdistetaan tuhohyönteisten torjumiseksi. Noin viikon pakastuksen jälkeen esine on valmis luettelointiin.

Esineen matka museoon



5. Esine tutkitaan ja tiedot kirjataan yksityiskohtaisesti tietokoneelle tietokantaohjelmaan. Luetteloitaessa esineistä tallennetaan kaikki lahjoitustilanteessa saadut tiedot, muistelut ja kuvat.

Esineen matka museoon



6. Tekstiileihin ommellaan numeronauha, jossa on museon tunnus, esineen päänumero ja alanumero.

Esineen matka museoon



7. Esineestä otetaan tunnistuskuva. Ennen esineet piirrettiin.

Esineen matka museoon



8. Luetteloinnin jälkeen esine pakataan silkkipaperiin tai pukupussiin ja siirretään museon säilytystilaan. Myöhemmin se voi päästä näyttelyyn.



Tosi siistii, ihanko totta! Mun mummoni mummon lapaset vitriinissä! Mitä se mummo meni kertoon siitä Väkä-enostakin… Nyt kyllä haluan nähä vielä ne lapaset uudestaan.




Lisätietoa


Lisää mielenkiintoisia kokoelmaesineitä löydät museon kokoelmaselaimesta osoitteesta http://www.craftmuseum.fi/kokoelmaselain/.





Tehtävää



1. Tehkää oppilaiden kanssa draama esineen matkasta museoon.

Vinkkiä saatte seuraavasta kuvasarjasta:
Pukujen matka Loimaalta Suomen käsityön museon kokoelmaan 2007-2008.


2. Harjoitelkaa luettelointia omilla esineillä, jotka haluaisitte säilyttää tuleville. Luettelointitehtävä





Seuraava osio: Kunnostetaan, entisöidään vaiko konservoidaan?